30.11 Joulukalenterin luukku

 Perheen pienimmät saavat usein tehtäväkseen tonttuilla joulukorteissa vuosittain, ja samalla kaukaisempikin suku voi kätevästi seurata lasten kasvua. Näissä korteissa poseeraa omia ja lähisuvun pikkutonttuja muutamien vuosien takaa. Tänä päivänä nuorinkin heistä on jo 14-vuotias. Nyt voisi olla jo hankalaa ellei jopa mahdotonta saada näitä lapsosia kameran eteen joulukorttimalleiksi. Toki aina voi yrittää!

Joulukortteja omista valokuvista ehtii teettämään netin kuvapalveluissa vielä noin viikon ajan, jotta kortit ehtivät jouluksi perille. Mutta kuka suostuisi malliksi? 

 Hyvää joulunodotusta kaikille minunkin puolestani! 

 

Sukelletaan heti joulukorttiperinteen hämmentävään historiaan: joulukortit sellaisena kuin mene ne tunnemme ovat pikkuisen alle kaksisataavuotiaita (1843) ja peräisin Britanniasta. Joulukirjeitä tosin oli siinä vaiheessa lähetetty jo vuosisatojen ajan. 

 

Kaikkein ensimmäinen joulukortti liittyi jouluateriaan ja hyväntekeväisyyteen, varhaisimmissa korteissa oli myös paljon erilaisia luontoaiheita, erityisesti lintuja, esimerkiksi uskonnolliset aiheet tulivat mukaan vasta hiukan myöhemmin. 

 

Koska kuitenkin viktoriaaneista oli kysymys, kaikki ei sujunut aivan raittiissa ja terveessä hengessä ja osa joulukorteista ei kauniisti sanoen oikein istu jouluhenkeen sellaisena kuin me sen nykyään tunnistamme. Tosin tuhmien lasten sullominen säkkiin (todennäköisesti kuitenkin ilman Mallorcan matkaa), lintujen kärsimykset ja jouluruoan ylistys jotain kokemuksemme kieltä heläyttää vieläkin.

 

Lähes varmasti voin kuitenkin sanoa, että ilakoivia hyönteisiä esittävä kortti tuskin on tuonut joulumieltä keskuuteemme, tähän mennessä ainakaan….

 

Joulukorttikuvat ovat osoitteesta

https://hyperallergic.com/261847/have-a-creepy-little-christmas-with-these-unsettling-victorian-cards/

 

Hoosianna! Tällä kettukortilla haluan toivottaa sinulle ja läheisillesi hyvää ensimmäistä adventtia! Vuosi on taas vierähtänyt nopeasti. Hetken oli toivonpilkahduksia, että elämä helpottuisi ja rajoituksista päästäisiin eroon. Pidetään kiinni toivosta! Parhain adventtiterveisin Päivi

 Isäinpäivänä

 

Tuomas ja Kalle-Kustaa Iittiin lähtivät

Suvun suuren ja laajan Sippolaan jättivät

Aikansa kuokkivat Iitin multaa

toivossa löytää onnea, kultaa

 

Kovan kokivat tiellänsä kohtalon kulun,

usein tunsivat kodissaan kuolon ja surun.

Ei auttanut Kalle-Kustaan huumori, letkeys,

sydän väsyi, meni kunto siinä ja terveys.

 

Suomen aamun auetessa valoansa kohti

Kalle-Kustaan mainen matka mullan alle johti.

Ei syntynyt hänestä sukua suurta,

ei kasvanut kantavaa perusjuurta.

 

Vain lonkeroita, ohuita suonia,

jotka arkoina kiertelevät vuoria,

sinne tänne siirtyellen sijoittuvat lapset,

laitapolkua harhaten harmaantuvat hapset.

 

Vaan juuriketjun pienenä pahkana,

sukupolven jatkumisen rahana,

ken matkassa saanut olla on mukana,

ei eloaan täällä voi pitää turhana.

 

Näin kiitos teille, Tuomas ja Kalle-Kustaa isät,

Ei tukenanne tukiaiset, ei lapsilisät,

hikenne, kouranne voimalla muokkasitte maata,

työtänne unhoittaa halventaa emme koskaan saata.

 

Perinnöksi jätitte sitkeää juurta,

ei pelota myrsky, uhmaamme tuulta.

Hilpeätä huulta hetkisen heitämme,

elomme aineeksi muruset keitämme.

 

Te lepäätte siellä Iitin mullassa

vapaina huolista, maailman kullasta.

Pian aika on luoksenne saapua

kun vuoromme tiellä on kaatua.

 

Vaan innoin jo kasvavat katraat uudet,

tuntea saavat elon ihanuudet,

sukupolvien ketjuun liittyen

etsintään onnen, kullan siirtyen.

 

Hilja Lehesvuori, Kouvolassa syksyllä 1972

Raili Östring (taulu 900. 901) on toimittanut Isänpäivän kunniaksi julkaistavaksi tätinsä Hilja Lehesvirran (taulu 905) kirjoittaman isäinpäivärunon, joka liittyy suvun perintöön. Runo on julkaistu kirjoittajan lähiomaisen luvalla.