torstai 22. joulukuuta 2016

Hallituksen puheenjohtajan joulutervehdys 2016



Kulunut vuosi on tuonut myös Suomeen paljoon huolta, epävarmuutta ja pelkoakin, eikä maan eteläisten osien pimeä lumettomuuskaan helpota alakuloisen mieltä. Olemme kuitenkin taas saaneet sytyttää, niin kuin adventtivirressä lauletaan, ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen kynttilän ja joulu on jo sarastamassa pitkän syksyn päätteeksi. Itse aina ajattelen että virressä 13 pitäisi olla vielä viides säkeistö, samalla sävelellä laulettavan joululaulun ensimmäinen, jossa valot tuhannet syttyvät taas myös tänne Pohjolaan. Toivottavasti me jaksamme tänä jouluna olla kynttilöitä, jotka johdattavat valoon ja lämpöön niitä, jotka ovat liian väsyneitä tai liian huolissaan pystyäkseen itse loistamaan – ja kun olemme itse uupuneita, annamme niiden, jotka jaksavat pitää liekkiä palamassa johdattaa meitä joulun lepoon ja rauhaan.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille Toikander-Hohti suvun jäsenille!

Hanna Karkku

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kesäretki Repovedelle 24.7 2016

Sukuseuran kesäretki Repovedelle

Sunnuntaina 24.7 2016

Kesäretkemme kohteena oli tänä kesänä Repovesi, jonka kauniisiin maisemiin tutustuttiin sekä veneen kyydissä että patikoimalla.

Kokoonnuimme aamulla Valkealassa Hillosensalmella, Orilammen majalla, josta lähdimme Kultareitille Tuuletar II-aluksen matkaan. Matkasimme Vuohijärveltä Repovedelle. Lapinsalmen kapeahkossa solassa alitimme riippusillan ja ohitimme Löppösen luolan, jossa Herra Löppönen aikoinaan asui. Näimme myös Kuutinlahden uittorännin ja tulihan tutuksi myös Kinansaaren nimen tarina. 


Kuutinlahti
Kultareitillä pysähdyimme hetkeksi Mäntysaareen, jonka 700 vuotta vanhaan pieneen kappeliin ja hautausmaahan tutustuimme. Saarihautausmaa on edelleen käytössä. Hauta kaivetaan yhä käsin lapiolla, vainaja tuodaan veneellä ja siunauksen jälkeen hauta lapioidaan perinteisesti umpeen. Paikka oli kaunis ja harmoninen.
Mäntysaaren hautausmaa, joka on edelleen käytössä.
Sankarihauta Mäntysaaressa

Venematkan aikana kuulimme alueen historiaa tarinoiden kautta ja takaisin tullessa haitarin säestyksen ja yhteislaulun siivittämänä parituntinen matka sujui nopeasti.
Risteilyn jälkeen nautimme brunssin Orilammen majalla. Ruokailun jälkeen osa retkeilijöistä sai tilaamansa lisäpainoksen sukukirjasta kainaloonsa ja lähti innoissaan tutkimaan sitä kotiin. Osa jatkoi matkaa retken toisella osiolla – patikoinnilla Repoveden kansallispuistossa.

Lapinsalmen silta veneestä kuvattuna

Siirryimme autoilla Lapinsalmeen, josta lähdimme patikoimaan Ketunlenkille, suositulle patikointipolulle, joka on noin 5 km pitkä. Patikointimme alkoi kartan jakamisella ja polulle neuvomisella heille, joille seutu oli ihan vieras. Mukana olikin useampi, jolle reitti oli ensikertaa patikoitavana. Polkumme kulki kohti Lapinsalmen riippusiltaa. Ylitys noin 10 metrin korkeudessa oli upea kokemus niin pienemmälle kuin isommallekin retkeilijälle.

Matka jatkui kohti Katajavuorta. Polun varrella oli paljon ihasteltavaa ja ihmeteltävää, mustikat olivat kypsiä ja niitä oli paljon, polku kulki monien puunjuurien ylitse ja myös muurahaiset kulkivat polulla omaa polkuansa pitkin. Luonnon vaikutus alkoi retkeilijöissä tuntua. Kuului puheensorinaa ja ilon hihkaisuja. Saavuttuamme vuorelle johtaville portaille kuului huokaisuja. Kaikki kiipesivät nuo pitkät portaat ylös ja ylhäällä kuului lisää huokauksia. Selvästi pelkästä ihastuksesta. Katajavuoren päällä olisi ensimmäinen taukopaikka.

Katajavuorella huilailun jälkeen matka jatkui kohti Kapiaveden nuotiopaikkaa. Osa pulahti uimaan vilvoittavaan veteen ja me muut teimme nuotiotulet, paistoimme makkarat ja keitimme retkikahvit. Aurinko lämmitti sopivasti, eväät maistuivat niin kuin aina ulkona. 

Paluumatka Ketunlossin kautta ei onnistunut, sillä saimme vastaantulevilta retkeilijöiltä tiedon, ettei lossi toimi. Niinpä hiukan oikaisimme ja ylitimme riippusillan toistamiseen.
Päivä oli onnistunut kaikin puolin. Tutustuimme kansallispuistoon sekä vesitse että maitse. Mukana oli toistakymmentä, pieniä ja isoja, tuttuja ja tutumpia retkeläisiä jotka kaikki nauttivat luonnosta. Luonto rentoutti ja virkisti jokaisen.

Patikointia Ketunlenkillä

Lisää kuvia: Klikkaa tästä!

( HUOM: Sivuun tulee palkki, joka ehdottaa kirjautumista tai rekisteröintiä. Sitä ei tarvitse tehdä, vaan paina "ei nyt" ja vierritä sivua takana. Klikkaa kuvaa palkin takana niin saat sen isommaksi)

Kuvat ja teksti: Taru Tojkander



tiistai 24. toukokuuta 2016

Serkku tapaaminen 24.5.2016

Helsingin seudun serkkujen tapaaminen (muualtakin sa tulla, jos sattuu paikalle)

Hyvää kevättä kaikille, ja ihan ensiksi anteeksipyyntö siitä, että olen näin myöhään liikkeellä – kun on sama pää kesät talvet, jotakin aina putoaa matkasta vaikka sitten väliaikaisestikin – mutta asiaan:

Tiistaina 24.5 järjestetään ensimmäinen, toivottavasti pitkästä sarjasta, Helsingin seudun ”serkkujen” tapaamisista. Ohjelmassa on tutustuminen Oopperataloon (http://oopperabaletti.fi/), ja oppaana toimii suvun jäsen Anna-Leena Papadopoulos. Sään salliessa sukuseuran hallitus tarjoaa kahvia Oopperatalon vieressä olevassa amfiteatterissa. Jos sade kuitenkin sattuu, tarjolla on silti myös sukutuotteita ostettavaksi ja pienimuotoiset arpajaiset – itse kierros on maksuton. Kokoontuminen on Oopperan Töölön lahden puoleisella sisäänkäynnillä klo 16:25 ja kierros alkaa klo 16:30.

Emme välttämättä saa kiinni kaikkia halukkaita, joten jos arvelette jonkun seudulla asuvan sukulaisenne olevan kiinnostunut, välittäkää heillekin tietoa. Jotta saisimme jonkunlaisen arvion siitä, kuinka paljon kahvia pitää varata,  pistäkää postia osoitteeseen toikander.hohti@gmail.com.